Jatketaan edelläkävijöiden matkaa 1970-luvulle, jolloin autoala, korjausmenetelmät ja liikenneturvallisuus kehittyivät vauhdilla. Tässä kohtaa Yhteisvaraston toiminta oli ollut käynnissä jo useamman vuoden ajan ja toiminta jatkoi kasvamistaan.
Turhamaisuuden monumentti
1973 Yhteisvaraston pihalle nousi monumentti, josta tuli nopeasti legendaarinen. Turhamaisuuden monumentti koostui 52:sta auton puskurista. Tuolloin yhden puskurin hinta oli noin 1000 markkaa, jolloin monumentin kokonaishinnaksi laskettiin 52 000 markkaa.
Mutta miksi puskureista koottua monumenttia kutsuttiin Turhamaisuuden monumentiksi? Kaikissa puskureissa oli jokin vähäinen klommo, jonka takia autonomistajat halusivat vakuutuksiin vedoten uuden tilalle vanhan korjauttamisen sijaan. Yhteisvarasto kutsui tätä “turhamaisuudeksi”, ja sitä se on edelleen.
Turhamaisuuden monumentti ja Kolari-Kalle ovat erittäin muistettavia monumentteja Yhteisvaraston ajalta Juvanmalmilla.
Kolari-Kaisa muistutti turvavyön tärkeydestä
1970-luvun alussa Yhteisvaraston piha sai uuden, pysäyttävän lisän, Kolari-Kaisan. Kolari-Kaisa seisoi portilla tärkeä viesti sylissään: ”Minä en käyttänyt turvavyötä”. Pysäyttävä ja visuaalinen muistutus siitä, kuinka tärkeää turvavyön käyttö on.
Tuohon aikaan turvavyön käyttö ei ollut vielä pakollista ja moni ajeli ilman. Sen aikaiset autot eivät kuitenkaan olleet kovin turvallisia, joten kolarit aiheuttivat usein kuolonuhreja.
Nämä kaikki monumentit saivat Yhteisvarastolla vierailleet miettimään liikenneturvallisuuden laiminlyönnin seurauksia ja yleensä viimeistään pihalta poistuessaan, Kolari-Kaisan kohdalla, vierailijan turvavyö meni kiinni. Yhteisvaraston rooli liikenneturvallisuuden edistäjänä sekä tietoisuuden lisääjänä oli merkittävä ja esillä useissa medioissa.
Uutta osaamista ja tutkimusta – VAT kehityksen eturintamassa
70-luku ei kuitenkaan ollut pelkkiä pihapatsaita ja monumentteja, vaan alalla tapahtui paljon mullistuksia. Yhteisvaraston suojissa toiminut Autokorjaustoimikunnan (VAT) tutkimus- ja koulutuskorjaamo oli 70-luvulla merkittävässä roolissa suomalaisen autokorjausalan kehityksessä. Opetusta järjestettiin muun muassa vakuutusmiehille sekä autokorjaamoväelle kolariautojen korjauksista ja purkamisista. Tutkimus- ja koulutuskorjaamossa moni ammattilainen pääsi tutustumaan ensi kertaa autokorjausalan uutuuksiin.
MIG-hitsaus mullisti korjaustyön
Yksi aikakauden merkittävimmistä edistysaskeleista oli suojakaasuhitsauksen eli MIG-hitsauksen käyttöönotto. Menetelmää tutkittiin ja kokeiltiin paljon VAT:n tutkimuskorjaamossa, ja pian sen käyttö yleistyi autokorjaamoissa ympäri maata.
MIG-hitsaus oli todellinen läpimurto. Se säästi varaosia ja nopeutti korjaustyötä, koska vaurioitunutta osaa ei enää tarvinnut vaihtaa kokonaan vaan vaurioitunut kohta voitiin leikata pois ja hitsata tilalle ehjä kappale. Tämä säästi korjausaikaa jopa yli 50 %.
VAT:n koulutuksissa menetelmä esiteltiin käytännönläheisesti, ja monelle ammattilaiselle se oli ensimmäinen kosketus tulevaisuuden hitsaustekniikkaan.
Erityisen näyttävä esimerkki oli kahdesta kolariautosta hitsaamalla koottu ajoneuvo, joka esitteli MIG-hitsauksen mahdollisuuksia käytännössä. Tämä mielenkiintoinen, hieman erikoisen näköinen auto kiersi ympäri Suomea ja toimi konkreettisena todisteena epäilijöille, mitä uudenlaisella hitsaustekniikalla pystyttiin tekemään.
Korinoikaisulaitteet ja kotimainen innovaatio
VAT esitteli, koulutti ja tiedotti 70-luvulla myös korinoikaisulaitteista. Korinoikaisu oli taloudellisesti kannattavaa ja säästi materiaalia, kun laitteisto mahdollisti nopean oikaisutyön laadusta tinkimättä. Kotimainen Autorobot oli näissä edelläkävijänä, jonka kuopiolainen Olavi Venäläinen oli suunnitellut ja kehittänyt. Autorobotin sähköhydraulinen rakenne teki siitä monipuolisen työvälineen: sen sylinterit olivat kaksitoimisia, joten niillä voitiin sekä vetää että työntää auton koria. Kun korinoikaisulle ei ollut tarvetta, laitteisto toimi tavallisena nosturina. Käytännöllinen ratkaisu, joka kuvasi hyvin 70-luvun henkeä, tehokkuutta ja kekseliäisyyttä.
Lisäksi pölyä imevät kuivahiomakoneet yleistyvät 70-luvulla. Kuivahionnan yleistyminen lisäsi pölyongelmaa automaalamoissa, joka oli työntekijöille vaarallista ja häiritsi työskentelyä. Pölyä imevät kuivahiomakoneet paransivat automaalaamoiden työskentelyedellytyksiä.
Muun muassa nämä edellä mainitut sekä muut sähkö- ja paineilmatyökalut olivat VATin tutkinnoissa mukana tehostamassa kolaritöitä. Monet autopeltikorjaamon työvälineet löysivätkin tiensä käyttäjiensä luokse juuri VATin tutkimusten ja käyttökokemusten jälkeen. Koulutuskorjaamossa useat laitteet olivat jatkuvasti nähtävillä ja kokeiltavana. Käsityökalut sijoitettiin erikseen näyttelytauluun hintatietoineen.
